Monelle kääntäjälle lienee tuttua puuhaa päätyä todistelemaan osaamistaan ja perustelemaan, miksi mihin nyt milloinkin tehtävään tarvitaan ammattikääntäjää. ”Kaikkihan osaavat englantia” ja vastaavat latteudet ovat kuluttaneet itselleen korvakäytävään oman reittinsä suoraan toiseen korvaan ja ulos saakka. Perusongelma lienee edelleen se, ettei monikaan näe kääntäjän ammatillisten taitojen ja pelkän kielitaidon välillä minkäänlaista eroa. Vaikka se toisinaan tuntuukin ikuisesti jatkuvalta taistelolta, jonka rintamalinjan etenemistä tarkastellaan mikroskoopilla, on tämän vuoksi asiasta hyvä edelleen puhua – minun puheenvuoroni kattaa tämän blogitekstin!

 

Kielitaitoa ei tokikaan tule unhoittaa…

Mitä kääntäjän ammatilliseen osaamiseen sitten kuuluu? Kielitaito on tietysti välttämätön perusedellytys, mutta käännösmaailmaa tuntemattomille tärkeimmäksi näyttäytyy usein niin sanotun vieraan kielen hallinta. Sekä lähtö- että tulokielen erinomainen osaaminen on luonnollisesti tärkeää, mutta tärkeimmäksi nostetaan kuitenkin yleensä sen kielen taito, johon päin käännetään. Yleensä tällöin on kyse äidinkielestä, josta puhutaan usein kääntäjän tärkeimpänä työkaluna. Tässä tekstissä puhunkin yksinkertaisuuden vuoksi ja kääntäjänkoulutuksen ideaalin mukaisesti äidinkielestä ja vieraasta kielestä – vaikka myös vieraaseen kieleen päin kääntäminen onkin todellisuudessa varsin tyypillistä.

Äidinkielen osaamista pidetään usein itsestäänselvyytenä: kaikkihan äidinkieltään osaavat. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa siinä merkityksessä kuin lausahduksella usein annetaan ymmärtää; jollain tasolla jokainen tietysti osaa äidinkieltään, mutta senkin osalta kielitaitoa tulee opiskella ja harjoittaa jatkuvasti taitoa ylläpitääkseen, aivan kuin mitä tahansa muutakin kieltä. Minkään kielen täydellinen hallinta ei yksinkertaisesti ole mahdollista. Kääntäjän tulee osata kieltä sellaisella tasolla, jolla hän esimerkiksi taitaa kielioppisäännöt ja osaa tarvittaessa hakea niihin liittyvää tietoa, hahmottaa pienetkin nyanssit ja osaa valita kuhunkin käyttökontekstiin sopivimmat ilmaisutavat.

Tokikaan vieraan kielen osaamista ei tule väheksyä – onhan se keskeistä alkutekstin ymmärtämiseksi mahdollisimman hyvin ja kokonaisvaltaisesti. Vasta tämä ymmärrys mahdollistaa tekstin kääntämisen.

 

…mutta on kääntäjän työkalupakissa muutakin!

Kielitaidon lisäksi kääntäjien on kuitenkin osattava monia muitakin taitoja hoitaakseen työnsä hyvin. Näitä ovat muun muassa seuraavat taidot, osin Sirkku Latomaan Kieliverkostossa julkaistuun tekstiin pohjaten: tiedonhakutaidot, terminologinen ymmärrys, erikoisalan tuntemus, käännösteknologian hallinta, kyky hahmottaa kokonaisuuksia, konteksteja ja kulttuurisidonnaisuutta, yhteistyötaidot, projektin- ja ajanhallinta sekä omien rajojen tunnistaminen. Näiden taitojen sekä kielitaidon pohjalle – joskaan en listaa definitiiviseksi väitä – rakentuu kääntäjän ammattitaito, jota voitaneen kutsua myös käännöstaidoksi.

Aivan keskeisen osan kääntäjän ammattitaidosta muodostavat tiedonhakutaidot. Tiedonhaku ei rajoitu ainoastaan tiedon kirjaimelliseen etsintään, vaan löydetty tieto ja/tai käännösvastineet tulee suodattaa, jäsentää ja arvioida. Internet-aikakaudella ei tarvinne erikseen mainita, ettei kaikki informaatio ole sellaisenaan luotettavaa tai hyödyllistä ja että lähdekritiikki on tärkeä osa tiedonhakua. Olennaista on löytää luotettavia ja relevantteja käännösvastineita, jotka sopivat käännöksen kontekstiin ja vastaavat tyyliltään käännöksen käyttötarkoitusta.

Tärkeää on myös terminologia: erikoisalan termit on hyvä osata. Yhtä lailla tärkeää on kuitenkin myös ymmärtää, milloin on kyse termistä ja milloin ei. Termien osalta on kenties tavanomaista olennaisempaa se, että termilähde on luotettava ja termit erikoisalan toimijoille tunnistettavissa. Jo hyvän tovin on kääntäjän lisäksi ollut hyvä osata käyttää erilaisia käännöstyökaluja, etupäässä käännösmuisteja mutta myös esimerkiksi termipankkeja.

Kontekstin tajuakaan ei ole syytä vähätellä. Kääntäjän tulee kyetä sisäistää käännöksensä käyttötarkoitus ja konteksti sekä tunnistaa, millainen vaikutus näillä on siihen, millainen käännöksen tulisi esimerkiksi tyyliltään olla. Helppo esimerkki on, että virallisiin yhteyksiin tulevaan tekstiin ei kovin arkisia ilmauksia kaivata – mutta usein kontekstista kumpuavat sananvalinnat ynnä muut päätökset perustuvat tätä hienovaraisempiin tekijöihin.

Kontekstuaaliseen ymmärrykseen liittyy vahvasti myös kulttuurinen ymmärrys, jonka voinee yhtä hyvin katsoa myös sisältyvän ensin mainittuun. Kääntäjän tulee tunnistaa tekstiin vaikuttavat kulttuuriset konventiot niin alku- kuin tulokielen kulttuurin osalta. Tekstin siirtyessä kulttuuripiiristä toiseen muuttuu myös sen konteksti, ja käännöksen tulee mukautua tähän pysyäkseen luontevana – paitsi jos käännöksen vieraannuttavuus katsotaan tarkoituksenmukaiseksi esimerkiksi kaunokirjallisessa tekstissä.

Erilaisten kontekstien hahmottamiseen liittyy vahvasti myös seuraava työkalupakista löytyvä värkki: kokonaisuuden hahmottaminen. Käännösratkaisuja ei voi tehdä yksittäin, vaan niiden tulee muodostaa koko tekstin kattava, harmoninen kokonaisuus. Tämä vaikuttaa varsin kovalta tehtävältä – ja sitä se toki onkin; tämänkin vuoksi kääntäminen on asiantuntijatehtävä – mutta relevantit kontekstit hahmottanut asiantunteva kääntäjä toimii kaiken aikaa kokonaisuus mielessään lähes automaattisesti. Apuna ovat myös teoreettiset työkalut, etupäässä käännösstrategiat, joita kääntäjä käyttää joko tietoisesti tai tiedostamattaan luodakseen kokonaisvaltaisen näkökulman, josta käsin ja jonka mukaisesti kääntää. Käännösstrategioista ja niiden tarpeellisuudesta olen kirjoittanut toisessa kontekstissa aikaisemminkin.

Täydellisenkään käännöksen luominen ei kuitenkaan auta, jos aikataulut paukkuvat. Siksi ajan- ja projektinhallinta on keskeinen osa kääntäjän osaamista. Kääntäjän tulee kyetä pitämään kaikki langat käsissään ja suunnittelemaan ajankäyttönsä realistisesti. Tähän kuuluu luonnollisesti myös se, että tuntee omat rajansa ja tiedostaa, milloin aika ei riitä vaikkapa lisätöiden ottamiseen. Asiallinen aika tulee varata oman osuutensa hoitamisen lisäksi myös muille projektiin osallistuville ja toisaalta pitää sovituista aikatauluista kiinni, jotta vaikkapa oikolukija ei joudu joustamaan kohtuuttomasti sen takia, että kääntäjä myöhästyy sovitusta.

Yllä listatut taidot ovat keskeisiä vaatimuksia kääntäjänä pärjäämiselle, mutta huomattavaa on, että niiden voi katsoa kuvailevan kääntäjän yksin tekemää työtä – joskaan ei toki välttämättä. Käytännön käännöstyö sisältää kuitenkin aina yhteistyötä muiden ihmisten kanssa – asiakkaan, oikolukijan, koordinaattorin, sisältöasiantuntijan ynnä muiden – ja käännöksen onnistumiselle on tärkeää myös se, että kääntäjän ja muiden toimijoiden kommunikaatio onnistuu parhaalla mahdollisella tavalla. Toisin sanoen kääntäjä tarvitsee myös erinomaiset yhteistyötaidot.

 

Lopuksi

Yllä oleva muodostaa melko valtaisan vaatimuskimpun – enkä todellakaan väitä, että siinä olisi vielä kaikki. Hyvä onkin muistaa, ettei yksittäinen ihminen valitettavasti aivan kaikkea osaa. Hyvän kääntäjän tulee kaiken muun lisäksi tuntea omat taitonsa ja ennen kaikkea niiden rajat. Myös apua tulee osata ja uskaltaa kysyä.