Pääsin kirjoittamaan blogimme toisen tekstin, jossa sukellamme suoraan käännösten maailmaan – aiheenamme on tänään näyttelykäännökset. Itseäni en sen kummemmin tässä esittele, mutta kulloisenkin blogitekstimme kirjoittajaan voi tutustua itse kirjoituksen alta löytyvää nimeä napsauttamalla. Tutustukaa siis esimerkiksi minuun!

Valtaosa Kääntövoimassa tekemistäni töistä on ollut juuri näyttely- tai museokäännöksiä. Isoimmat toteuttamani museoprojektit kuluneen reilun vuoden aikana ovat olleet Rupriikin pysyvä näyttely, Vapriikin Hurriganes-näyttely ja Mobilian Rallimuseo. Kaikissa näistä projekteissa on toki ollut mukana muitakin kääntövoimalaisia – kaikissa oikolukijoina ja osassa kääntäjinä – mutta olen johtanut kaikkia projekteja itse ja toiminut niissä päävastuullisena kääntäjänä.

Näyttelykäännöksistä ja -kääntämisestä voisi puhua hyvin monesta perspektiivistä, mutta tässä blogitekstissä juttelen lähinnä mukavia. Tarkemmin sanottuna: näyttelytekstien kääntäminen on minusta varsin miellyttävää ajanvietettä ja työtä. Suorastaan yltiöpositiivisena ihmisenä kirjoitankin tähän hieman siitä, miksi näin on.

Näyttelyillä on yleensä avajaiset – niissä käyminen on yksi näyttelykääntämisen mukavista bonuksista.

Näyttelyyn käännettävät tekstit koostuvat yleensä varsin kirjavasta tekstijoukosta – mukana on niin esineiden kuvauksia kuin pidempää, taustoittavaa materiaalia, sekä tarinallisempaa että teknisempää otetta ja mahdollisesti myös ohjetekstejä ja vaikka mitä muuta. Kääntäjänä on mukavaa päästä tutustumaan – ja tietenkin kääntämään – sekä aihepiiriltään että tyyliltään erilaisiin teksteihin. Se, että pystyy kesken työpäivän vaihtamaan lennosta tekstilajista toiseen, auttaa ainakin minua pitämään vireystilaani yllä paremmin ja helpottaa keskittymistä. Varianssi on kiva juttu!

Erityisesti tekstien vaihtelussa on mukavaa se, että pääsen yhdistelemään luovaa kirjallista otetta täsmälliseen, faktapohjaiseen tietoon. Tällainen tilanne on toki monien muidenkin tekstien kääntämisessä, mutta näyttelyteksteissä tämä ominaispiirre tuntuu korostuvan. Teknisten vempainten ja historiallisten tapahtumien tietojen on käännöksessä tultava esiin tarkasti ja oikein, mutta samalla kääntäjällä on mahdollisuus kielelliseen leikittelyyn, jollaista virallisempiin asiateksteihin ei voi sisällyttää. Juuri tämän kaltainen yhdistelmä erilaisia tekstuaalisia ominaisuuksia tekee käännöstyöstä todella antoisaa.

Kokemusteni mukaan näyttelykäännöksissä asiakkaat ovat myös arvostaneet kääntäjää – mikä ei valitettavasti itsestäänselvyys ole. Olen päässyt ratkomaan käännösongelmia yhdessä asiakkaan kanssa esimerkiksi silloin, kun en tekstin perusteella ole täysin ymmärtänyt museoesineen luonnetta. Yksinkertaisesti sanottuna: näyttelykäännösten asiakkaat ovat minun kokemusteni perusteella ymmärtäneet, että käännöslaatu on sitä parempaa, mitä vahvemmin asiakas on mukana – kääntäjän asiantuntijuuden kuitenkin tunnustaen. Tavoitteemme on sama, laadukas käännös näyttelyvieraille, ja siihen pääsee parhaiten toimivalla yhteistyöllä.

Henkilökohtaisemmalla tasolla näyttelykäännöksissä on erityisen kivaa se, että niitä tekemällä oppii hyvin paljon uutta sellaisista asioista, joihin ei välttämättä muuten tutustuisi: niin historiaa, erinäisten härpäkkeiden ja aparaattien toimintaa kuin kaikenlaista nippelitietoakin. Tämäkin toki pätee suureen osaan kääntämistä, mutta olen itse kokenut sen vahvimmillaan ehkä juuri museoille tehdyissä käännöksissä.

Huonojakin puolia kaikista asioista varmasti löytäisi, jos oikein tarkalla seulalla rupeaisi tarkastelemaan. Mitään suurempaa ei kuitenkaan minulle tule välittömästi mieleen eikä kaiketi tarvitsekaan. Hyvä näin! Kaikki aiemmin mainitsemani näyttelyt ja niiden käännökset ovat muuten edelleen avoinna ja nähtävillä; suosittelen niissä käyntiä jokaiselle, jota aiheet vähänkin kiinnostavat!